LUUKKU 2: MÖKÖTÖÖ

Aamulla kun mä herään,
itseni karsinan pohjalta kerään.
Jos me tänään aluks karattais joukoin sankoin,
sitten voisin vaikka varastaa pankin.

Illalla mä kotiin kiltisti palaan,

ja mun rakasta ruokakuppia halaan.

Yölläkin mulla on mielessä metkut ja jäynät,
ja siks mua öisinkin ihmiset katsomassa käyvät.
Mutta heti kun silmä välttää,
mun pienet kaviot tilaisuuden hyväksi käyttää.
Sipsuttelen tallista hiljaa pois,
ja toivon että kaikki jo nukkumassa ois.

Aamulla mä karsinassa ruokaa nätisti ootan,
ja jos sitä ei kuulu mä pizzeriaan soitan.
Kyllä kaikki hepat siinä hämmästyy,

kun mulle pizza karsinaan ilmestyy.

Jos mulla joku yrittää ratsastaa,
mä ohjaan nokan kohti Preeriaa.
Villiponia kukaan kesyttää ei voi,
mun lähellä sireenit soi.

Mua ei voi kesyttää,
mut joku mussa silti aina sytyttää.

Oon pieni villiponi vaan,
näkyillään taas ;)

- Mökö